Placemaking on vakiinnuttamassa asemaa osana kaupunkien kehittämistä. Sitä hyödynnetään yhä useammin julkisten tilojen kehittämisessä, mutta se voidaan nostaa mukaan myös kaupunkistrategioissa, keskustaohjelmissa, osallistumis- ja vuorovaikutusmalleissa – niin kaupungeissa kuin pienemmissä kunnissa.

Samalla käsite herättää kysymyksiä: mitä placemaking käytännössä tarkoittaa, miten se eroaa perinteisestä suunnittelusta ja millaista lisäarvoa se tuo kaupunkikehittämisen prosesseihin?

Olen työskennellyt placemaking-metodien parissa lähes 15 vuoden ajan kaupunkikehittämisen, osallisuus- ja vuorovaikutussuunnittelun sekä kokeilevien kaupunkihankkeiden rajapinnassa ja olen päässyt luennoimaan aiheesta Rovaniemeltä Helsinkiin – ja moniin kaupunkeihin siltä väliltä. Suomeksi aiheesta on vasta vähän tietoa, joten haluan tässä kirjoituksessa avata mitä placemaking käytännön kaupunkikehittämisessä tarkoittaa.

---

Mitä on placemaking?

Kuulin termin placemaking ensimmäisen kerran vuonna 2014 työskennellessäni Tunne+Tila -projektin parissa ja havahduin siihen, miten hyvin se kuvasi omaa työtäni: paikkojen, tilojen, yhteisöjen ja kohtaamisten “rakentamista” sinne, missä potentiaalia on, mutta tilat ovat vajaakäytöllä, tyhjiä tai käyttäjäkunta yksipuolinen. Placemakingin ytimessä on paikkaperustaisen potentiaalin tunnistaminen ja esiin tuominen fyysisten, toiminnallisten ja sosiaalisten interventioiden avulla. Placemaking etsii edelleen luontevaa suomenkielistä vastinetta. Vaikka termiä käytetään laajasti englanninkielisenä, paikkamuotoilu on yksi toimiva ja sisällöllisesti osuva käännösehdotus ja myös siksi, että monet muotoilun metodit ovat relevantteja placemaking-kehittämisessä ja tietenkin myös julkisten tilojen suunnittelutyössä.

Termi juontaa 1970-luvun Yhdysvaltoihin, jossa urbanistit Kathy Madden ja Fred Kent alkoivat korostaa ihmismittakaavan kaupunkisuunnittelua ja alhaalta ylös ponnistavia tekoja ja tiedon tuottamista. Madden käytti ensimmäisenä termiä kuvaamaan PPS:n (Project for Public Spaces) yhteistyöpohjaista lähestymistapaa julkisten tilojen suunnitteluun ja hallintaan. Määritelmä on edelleen yhtä voimakas: ilman paikkaa ja ilman ihmisiä, yhteisöjä ja kaupunkilaisia ei ole placemakingia. Project For Public Spaces -määritelmä: “Placemaking inspires people to collectively reimagine and reinvent public spaces as the heart of every community. Strengthening the connection between people and the places they share, placemaking refers to a collaborative process by which we can shape our public realm in order to maximize shared value. More than just promoting better urban design, placemaking facilitates creative patterns of use, paying particular attention to the physical, cultural, and social identities that define a place and support its ongoing evolution.“

Paikkamuotoilu ei ole pelkästään ylhäältä alas suunnittelua, eikä myöskään vain alhaalta ylös toimintaa – se syntyy prosessista, jossa yhdistetään eri sidosryhmät yhteisen tavoitteen taakse ja se tavoittelee konkreettista muutosta tietyssä julkisessa tilassa. Myös maaseudulla (rural placemaking) projektit voivat herättää paikkoja eloon kokeiluilla, tilojen avaamisella ja yhteisön osallistamisella.

Placemakingin periaatteet

Project for Public Spaces linjaa 11 periaatetta, jotka auttavat ymmärtämään, mitä placemaking on – ja mitä se ei ole. Esimerkiksi pelkästään yhteisötapahtuma ei ole paikkamuotoilua, mutta voi olla osa sitä. Tämä vapaasti käännetty “check list” on hyödyllinen suunnitteluvaiheessa, tavoitteiden asettamisessa ja vaikuttavuuden arvioinnissa. 

1. Yhteisö asiantuntijana – paikan tuntee parhaiten ne, jotka käyttävät sitä.
2. Luo paikka, ei pelkkää designia – tarvitaan monitoimisia ja helposti lähestyttäviä paikkoja.
3. Älä toimi yksin – yhteistyö ja jalkautuminen ovat olennaisia.
4. Havainnoi paikkaa – käytä aikaa seuraten, älä vain oleta.
5. Luo visio – määrittele paikan potentiaali ja tulevaisuudenkuva.
6. Aloita kevyesti – pienet kokeilut ohjaavat jatkoa ja näkyvät teot tekevät kehittämisen konkreettiseksi.
7. Luo yhteyksiä (triangulate) – linkitä toimintoja toisiinsa vahvistaaksesi paikkakokemusta.
8. Ylitä esteitä – etsi mahdollisuuksia, myös rakenteiden purkamisen kautta.
9. Muoto tukee toimintoja – yksinkertaiset muodot, monipuoliset toiminnot.
10. Rahoitus ei ratkaise kaikkea – pienilläkin panostuksilla voi saada merkittäviä vaikutuksia.
11. Paikka ei ole koskaan valmis – placemaking on jatkuva, avoin prosessi, joka elää käyttäjien myötä.
    
    
    
    

Luennoilla ja koulutuksissa nousee usein sama havainto: placemaking on joillekin kaupungeille täysin uutta, joissain on otettu jo askeleita eteenpäin metodien parissa, ja joissain sitä tehdään jo aktiivisesti. Perehtyminen placemakingin periaatteisiin paljastaa usein, että toimintaa voidaan kehittää ja sen vaikutuksia laajentaa merkittävästi – ja, että meillä on siihen jo paljon edellytyksiä. Usein esimerkiksi havainnointia ja oppien keräämistä tarvittaisiin lisää, tai että rakenteet estävät toiminnan laajentumisen muualle kaupunkiin. Parhaimmillaan placemaking muuttaa julkisen tilan toimintakulttuuria pysyvästi: käyttäjät monipuolistuvat, kohtaamiset lisääntyvät ja tilaan syntyy uusia tapahtumia.

Esimerkkejä toteuttamistamme placemaking-projekteista ja niiden tuloksista:

• Kauppatorin kokeilut: Alueen kehittäminen on laaja ja pitkä prosessi, mutta sen sijaan, että parkkipaikat tai muut tilat olisivat tyhjillään, niiden käyttöä voidaan tutkia paikkatekojen avulla ja tehdä aluekehittäminen näkyväksi kaupunkilaisille. Pop up -puisto ja siihen kytketyt tapahtumat elävöittivät rantaviivaa, tuki kauppatorin ja -hallin yrittäjiä. Kokeiluprosessi mallinnettiin kaupunkikokeilujen suunnitteluun ja testaamiseen muuallakin.
  
  
• Taiteen talon piha: Yhteiskehittäminen ja piha-alueen kalustaminen ja “ohjelmointi” on herättänyt tilan eloon: kaupunkilaiset ovat ottaneet tilan omakseen ja ehdottavat nyt myös itse uusia toimintoja ja tapahtumia. Tavoite yhteisestä olohuoneesta toteutui – tila muuntuu myös käyttäjien ja toimijoiden myötä – ja laajenee myös seuraavalle sisäpihalle korttelissa.
  
  
• Ylä-Malmin tori: Placemaking-projekti lisäsi vehreyttä, turvallisuuden tunnetta ja torielämää. Vaikutuksia seurattiin havainnoinnin lisäksi monin mittarein, ja kokeilut tuottivat arvokasta tietoa torin peruskorjauksen suunnittelun tueksi. Vuorovaikutus, tapahtumat ja työpajat toivat torille uusia käyttäjäryhmiä – myös lapsille suunnattua toimintaa toteutettiin ensimmäistä kertaa.
  
  
• Jokelan tiilitehdas: Placemaking-projekti avasi aiemmin vajaakäytössä olleet tilat kuntalaisten käyttöön ja mahdollisti erilaisten toimintojen ja konseptien kokeilun. Oleskelua lisättiin, alueen historiaa tuotiin näkyväksi ja paikan identiteettiä vahvistettiin konkreettisilla paikkatekoilla. Suurten kehittämisvisioiden rinnalle laadittiin vaiheittainen toimenpidesuunnitelma sekä kartoitus matalan kynnyksen tilankäytöstä. Projektin myötä Tiilitehtaasta on kehittynyt aktiivinen tapahtuma- ja ravintolaympäristö sekä merkittävä osa Jokelan kesäistä kaupunkikulttuuria.
  
  
  Kautta linjan placemaking-projekteissa on myös pystytty kasvattamaan vuorovaikutusta ryhmien parissa, jotka ovat yleensä aliedustettuina esimerkiksi digitaalisten vuorovaikutuskanavien kautta. Lisäksi placemaking-ajattelu voi auttaa purkamaan isoja ja laajoja visioita helpommin toteutettaviin osiin ja hahmottamaan miten kaupunkikehittäminen voidaan saattaa prosessinomaisesti tai kokeiluiden kautta käyntiin.
  
  Lue lisää tuloksista ja erilaisista toteutuksista.
  
  
  

---

Millainen on hyvä kaupunkitila?

Placemakingin lähtökohta on, että kaupunkitilat ovat kutsuvia, helposti lähestyttäviä ja kohtaamisia mahdollistavia. Hyvä tila on inklusiivinen, elävä ja muuntuva – sekä omintakeinen, paikka aktiivisuudelle tai rauhoittumiselle, yhteisöille tai tapahtumille. Kaupunkien verkostot, kuten kadut, puistot, aukiot ja sisäpihat, rakentavat kokemustamme kaupungista ja sen kyvystä ottaa meidät vastaan. Ymmärrys näiden julkisten tilojen potentiaalista on kasvussa, ja tiivistyvissä kaupungeissa entistä tärkeämpiä – kun taas rakennemuutosten myötä pienemmissä kaupungeissa esimerkiksi aukeat torit tai tyhjät liiketilat voisivat olla yhteisölle merkittäviä kohtaamispaikkoja. 

Paikallinen ote on ratkaiseva: samaa kaavaa ei voi soveltaa eri kaupunkeihin, mutta monistettavia hyviä käytäntöjä on useita. Oleskelumahdollisuuksien, vehreyden ja toiminnallisuuden lisääminen tukee monipuolista käyttöä, ja yhteisöt voivat olla tiiviitä tai väliaikaisia. 

Placemaking edistää hyvää julkista tilaa tuomalla käyttäjien tarpeet keskiöön, vahvistamalla yhteisöllisyyttä ja mahdollistamalla spontaanit kohtaamiset. Tarpeita on sekä uusilla kaupunginosilla, jossa yhteisöt ovat vasta muodostumassa, että vanhoilla asuinalueilla, joissa julkiset tilat eivät ole ajan myötä muuntuneet vastaamaan nykyisiä tarpeita. Systemaattinen havainnointi ja kokeilut auttavat kehittämään tilaa jatkuvasti, jotta se pysyy elävänä ja toimivana. Hyvä julkinen tila lisää terveyttä, turvallisuutta ja osallisuutta – se on kaupungin kasvot, joiden kautta ihmiset kokevat ympäristönsä.

---

Miksi placemaking on tärkeää nyt?

Covid-19-pandemia korosti yhteisen kaupunkitilan merkitystä sosiaalisille kontakteille ja hyvinvoinnille. Samalla kaupunkeja haastavat ilmiöt, kuten etätyökulttuuri, digitaalinen eristäytyminen, autoistuminen, ihmismittakaavaa haastava tiivistyminen ja polarisaatio. Muita ajankohtaisia aiheita ovat esimerkiksi lapsiystävällinen ja leikkisä kaupunki, turvalliset ja viihtyisät kadut ja ympärivuotisuus ja ns. talviplacemaking.

Julkiset tilat tarjoavat paikkoja kohtaamisille, kokemuksille ja osallistumiselle, mutta useimmiten kaupunkien kaduilla, aukioilla, pihoilla ja muissa kokoavissa paikoissa on paljon enemmän potentiaalia kuin nykytila mahdollistaa. Nopeasti muuttuvassa maailmassa tarvitaan myös nopeampaa, prosessinomaista kehittämistä lineaaristen pitkien prosessien rinnalle – ja parhaimmillaan ne täydentävät toisiaan kuten Ylä-Malmin torin esimerkissä.

Tutkimukset ja käytännön kokemukset osoittavat, että eri ikäryhmiä yhdistävät samat toiveet: paikkoja olla, kohdata muita, tehdä ja osallistua. Hyvät, inklusiiviset tilat voivat myös vähentää polarisaatiota: kohtaaminen muiden kanssa lisää ymmärrystä ja luo kuulumisen tunnetta – ja kuten Placemaking X:n perustaja, Ethan Kent kirjoittaa Parklyn blogissa myös edistää demokratiaa: “Public spaces foster interaction beyond ideological bubbles, creating genuine human connections.”

Placemaking-projektien vaikutukset voivat näkyä konkreettisesti, kuten tyhjän tilan heräämisenä eloon tai torielämän aktivoitumisena, sekä pidemmällä aikavälillä yhteisön toimintakulttuurin muutoksena ja ihmisten toiminnassa. Jo yksinkertainen palaute voi kertoa vahvasta vaikuttavuudesta, kuten Meri-Rastilan torilta kuultu havainto: “Torin toteutuksen myötä ihmiset puhuvat toisilleen enemmän.”

Kirjoittajasta

Päivi Raivio on palkittu muotoilija, joka on erikoistunut placemaking-metodeihin lähes 15 vuoden ajan. Hän on toinen perustaja kaupunkimuotoilutoimisto RaivioBumann Oy:ssa sekä kaupunkikalusteyritys Parklyssä. Päivi toimii myös aktiivisesti Placemaking Europe– ja Finland -verkostoissa. 

Placemaking & kaupunkimuotoilu -koulutuksia kaupunkikehittäjille 2026

Haluatko kehittää osaamistasi kaupunkien elävöittämisessä ja oppia suunnittelemaan viihtyisiä, yhteisöllisiä julkisia tiloja?

Päivi Raivio / RaivioBumann tarjoaa inspiroivia koulutuksia, luentoja ja työpajoja, jotka auttavat kaupunkien, kuntien ja kaupunkikehittämisen ammattilaisia omaksumaan placemaking-metodit osaksi omaa työtään sekä suunnittelemaan ja toteuttamaan vaikuttavaa paikkalähtöistä suunnittelua ja vuorovaikutusta.

Päivi on kokenut kouluttaja, joka on luennoinut ja vetänyt kaupunkimuotoilu ja placemaking-koulutuksia Suomessa ja kansainvälisesti. Koulutukset voidaan järjestää joustavasti etänä, asiakkaan omissa tiloissa tai toimistollamme Helsingin kantakaupungissa. Kysy lisää vuoden 2026 koulutuksista: paivi@raiviobumann.com